Lepo – avain kasvuun?

Hitaampi elämä on ollut nouseva trendi jo jonkin aikaa. On alettu kiinnittää huomiota liikaan stressiin ja loppuun palamiseen esimerkiksi työelämässä. Aamulehti uutisoi tammikuun alussa, että tulevaisuudessa pärjäävät ne, jotka osaavat levätä, eivät ne, jotka tekevät eniten. Tasapainoa ja palautumisen tärkeyttä korostetaan puheissa, mutta käytäntöön ne omien huomioideni mukaan pääsevät toistaiseksi harvemmin: jatkuvassa yt-kierteessä vain harvalla tuntuu olevan mahdollisuus tehdä vähemmän. Samaan aikaan Suomi ja sen yritykset pitäisi johtaa kasvuun ja työaikaa pidennetään valtakunnallisella tasolla.

Tuntuukin, että vielä toistaiseksi elämme ristiriitojen keskellä: toisaalta puhutaan paljon hidastamisesta, lyhyemmästä työajasta ja levon merkityksestä, toisaalta uskotaan, että vain enemmän ja pidempään tekemällä voidaan saavuttaa todellista tehokkuutta. Omakohtainen kokemukseni on, ettei parhaita tuloksia tai luovuuttakaan synny kiireessä ja paineessa, vaan ne vaativat lepoa ja ajattelua. Luovuus ja edelläkävijyys puolestaan ovat usein avainasemassa kasvuun johtamisessa. Vaikka omien tehtävien hallinta on usein jokaisen omalla vastuulla, vaatimusten ja ainaisen suorittamisen sijaan voitaisiin kokeilla luovia toimia myös johtamisessa ja ajan hallinnassa. Miltä kuulostaisi kuuden tunnin työpäivä tai työajanseurannasta luopuminen?

Siinä missä muutos rennompaan työelämään vaatii johtajuuden muutosta ja esimerkin näyttämistä ylemmälläkin tasolla, se todennäköisesti vaatii myös itsensä johtamisen kehittämistä. Kun osaa johtaa itseään, omaa aikatauluaan ja työtään, mahdollisuudet myös lepäämiseen kasvavat ja esimerkiksi työajan puuttuminen voi alkaa tuntua vapaudelta. Kuitenkaan ilman johtajuuden ja työkulttuurin muutosta monella meistä ei ole mahdollisuutta vähentää työmääräänsä ja aidosti johtaa omaa työtään haluamallaan tavalla. Kun tehokkuutta haetaan työaikaa pidentämällä hallituksen tasolta lähtien, kynnys päinvastaiseen muutokseen on suuri.

Muutoksen tulisi kuitenkin lähteä johtajuudesta. Kuulin hiljattain yritysjohtajasta, joka tyhjensi kalenterinsa kaikista menoista vähintään yhdeksi päiväksi kuussa ja pyhitti tuon päivän pelkälle ajattelemiselle. Ehkä samaa metodia voisi alkaa soveltaa henkilöstöön laajemminkin? Työajan pidentämisen sijasta sen vapauttaminen ja lepäämisen salliminen voisi mahdollistaa luovuuden jokaisessa portaassa ja toisi oikeasti kasvua. Ainakin se varmasti rohkaisisi uutta ja erilaista ajattelua arjesta poikkeavien virikkeiden myötä, ja saattaisi ihan vahingossa auttaa myös kasvuun johtamisessa.

Tuuli Törmäkangas

3 vastausta artikkeliin “Lepo – avain kasvuun?”

  1. Kiitos Tuuli tekstistäsi! Naulasit mielestäni hienosti työelämässä vallitsevan ristiriidan: toisaalta puhutaan paljon hidastamisesta, lyhyemmästä työajasta ja levon merkitys, toisaalta käytännössä korostuu se, että enemmän ja pidempään tekemällä saavutetaan tehokkaasti tulosta.

    Esitit tekstissäsi erinomaisen ajatuksen erään yritysjohtajan innoittamana, missä yritysjohtaja tyhjensi kalenterin kerran kuussa kaikista menoista ja pyhitti sen pelkästään ajattelulle.

    Levon merkitystä voidaan tarkastella myös urheilun kautta. Lepopäivä on tarpeen mitä tahansa urheilulajia harrastaakin. Lihakset tarvitsevat lepoa, jotta keho palautuu raskaista treeneistä ja hei, lihas kasvaa levossa. Jos treenaa jokaisen treenin maksimisykkeillä, elimistö kuormittuu ja jossain vaiheessa seuraa ylikunto, minkä seurauksena olo on taas voimaton ja uupunut. ON TÄRKEÄÄ TEHDÄ AIKA AJOIN RAUHALLISEMMALLA SYKKEELLÄ TEHTÄVIÄ HARJOITUKSIA. Juurikin näin, annetaan aivoillekin aika ajoin rauhallisempia päiviä. Uskon, että tällä metodilla saataisiin erinomaisia tuloksia aikaiseksi työyhteisöissä.

    Allekirjoitan Tuuli ehdotuksesi, että samaa yritysjohtajan metodia voisi soveltaa henkilöstöön laajemminkin. Haastankin tämän tekstin innoittamana jokaisen ehdottamaan tällaista järjestelyä omassa työympäristössään. Who´s with me? 🙂

    //YAMK-kollegasi Hanna Nikula

    Liked by 1 henkilö

  2. Ihania mietteitä Tuulilta, jotka olisivat voinut syntyä myös omalta näppäimistöltäni. Aihe on lähellä sydäntäni. Syvennän ajatuksillani hieman muutamia esille nostamiasia aiheita.

    Nostat esille työajanseurannasta luopumisen. Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että se tappaa ainakin motivaation, intohimon ja luovuuden työtään kohtaan. Mielestäni ihmisiin pitäisi lähtökohtaisesti luottaa, eikä tällä tavoin kytätä, seurata ja vahtia. Tehtävillä yleensä on joku deadline, johon mennessä ne tulee tehdä. Mitäpä jos ihmisille annettaisiin vapaus tehdä työnsä ajasta ja paikasta riippumatta määräaikaan mennessä, kukin parhaaksi katsomalla tavallaan, meni siihen sitten tunti tai viikko, kunhan valmistuu ajallaan. Jos valmistuu ennen aikojaan, tulisi tietysti tarttua seuraavaan tehtävään, eikä lusmuta edellisen deadlineen asti ja ryhtyä seuraavaan toimeen. Haluan myös uskoa ja luottaa siihen, että juuri näin toimii terveellä järjellä varustettu ihminen.

    Ymmärrän, että tämä ei toimi tuntipalkkalaisilla tai aloilla, jossa esim. aukioloajat tai muut aikataulut säätelevät toimintaa. Myöskään kaikki eivät ole aamuihmisiä. Toisille on luontevaa herätä kello viisi aamulla, toiselle kello yhdeksän. Näin ollen mielestäni myös liukuvaa työaikaa tulisi pidentää esim. 06-21 välille, jolloin työntekijät alansa niin salliessa voisivat rytmittää päivän omaan henkilökohtaiseen elämään sopivammaksi. Kenen mukaan tämä yhteiskunta on pistetty pyörimään klo 8-16? Kauppojen aukioloajatkin on jo vapautettu. Pidennetty liukuva työaika toisi helpotusta myös liikenneruuhkiin.

    Uskon myös siihen, kun yksittäisille ihmisille ”annetaan lupa” (on se luvan antaja sitten ihminen itse tai yrityksen johto) tehdä työtään hitaammin, voisimme työllistää sen jälkeen monia työttömiä ja pitää palvelutason kuitenkin ennallaan, kenties jopa parempana, kun aivot toimii paremmin taakan jakautuessa useamman henkilön kesken. Työttömyyskin vähenisi. Varmasti tällä metodilla säästettäisiin myös hyvin paljon valtion rahoja alle nelikymppisten loppuunpalamisen ja aikaisen eläköitymisen vähennyttyä.

    Kiitos inspiroivasta tekstistäsi!

    Opiskelukollegasi Jenni Timonen

    Tykkää

  3. Olet valinnut erittäin kiehtovan ja ajankohtaisen aiheen, joka on myös tullut henkilökohtaisesti keskeiseksi aiheeksi elämässäni. Mielestäni toit esiin erittäin hyvän pointin siitä, kuinka elämän hidastamisesta on tullut trendi, joihin harvalla on varaa. Työnantajat vaativat koko ajan kovempia tuloksia, ja usein menestys riivitään työntekijöiden selkänahasta. Tästä herääkin kysymys, että tekeekö yritys jotain väärin, jos kasvu tapahtuu tärkeimpien resurssien, eli työntekijöiden kustannuksella. Väsyneenä saa harvoin aikaiseksi parhaita tuloksia ja virhealttius kasvaa. Levänneenä on luovempi, ja voi keksiä tehokkaampia toimintatapoja ja ratkaisumalleja työtehtävien hoitamiseen.

    Usein liiallinen työtaakka on johtamisen ongelma. Etenkin asiantuntija organisaatioissa johdon ollessa etäällä, työtehtävät saattavat jakautua hyvinkin epätasaisesti työntekijöiden kesken. Työpäivän pituutta pidetään ”miehen mittana”, ja usein ahkerin työntekijä istuu pisimpään toimistolla. Aloilla ja yrityksissä, joissa sisäinen kilpailu on kovaa, työntekijät saattavat istua toimistolla, vaikkei tehtäviä olisikaan, vain siksi, että haluavat näyttää olevansa aktiivisia. Pitkää työpäivää pidetään ahkeruuden merkkinä, ja tätä ajatusmaailmaa voi olla hyvin vaikeata muuttaa.

    Kuusituntinen työpäivä, tai neljäpäiväinen työviikko voisi olla kokeilun arvoinen ratkaisu. Jotkut yritykset myös antavat työntekijöilleen aikaa luovuuteen siten, että työtehtäviä allokoidaan noin 80 prosenttia työajasta, jolloin 20 prosenttia jää ”bufferiksi” työntekijälle itsensä kehittämiseen.

    Myös lab days on mielestäni yksi mielenkiintoinen toimintamalli luovuuden, henkilöstön innovoinnin ja kehittämisen rohkaisemiseksi. Henkilöstölle allokoidaan aikaa esim päivän verran kerran kahdessa kuukaudessa tutustua uusiin toimintatapoihin ja innovoida. Henkilöstöllä on itsellään vapaus valita aihepiiri tietyn puitekehyksen sisällä. Kyseisen metodologian tulokset ovat olleet tutkitusti hedelmällisiä.

    Työajanseurannasta esitän eriävän mielipiteen, sillä työajanseurannasta luopuminen myös mahdollistaa ylitöiden teettämisen ilman korvausta. Työskentelen yrityksessä jossa työntekijällä on melko suuri päätäntävalta omasta työajasta, ja johto nimenomaan seuraa tuloksia työtuntien sijaan. Saman aikaisesti tulosvaatimukset ovat niin kovat, ettei tavoitteita useinkaan saavuteta tavoiteaikataulussa, vaikka tehtäisiinkin pidempää päivää. Työnajanseuranta on tässä tapauksessa siis enemmän työntekijöiden suojaksi, jotka voivat merkitä ja seurata ylityötuntejaan, ja saada asianmukaisen korvauksen niistä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s