Kun johtaja huomasi taitamattomuutensa

Yksi Euroopan parhaana työpaikkana palkittu ohjelmistokehitysyhtiö Vincit tunnetaan matalasta hierarkiastaan, avoimuudestaan ja henkilöstönsä tyytyväisyydestä. Lokakuussa 2016 otsikoihin nousi yllättäen Vincitin asiakkuusjohtajan Petri Suhosen blogikirjoitus, jossa hän avasi rohkeasti kokemastaan masennuksesta ja työuupumuksesta.

Mikä sai yhden parhaaksi luokitellun työpaikan johtajan uupumaan? Suhosen mukaan työn vapaus ja riippumattomuus johtivat uupumiseen. Hänellä ei ollut selkeää ohjausta tai mittareita, jotka olisivat konkretisoineet työssä onnistumista tai luoneet selkeää portaikkoa kohti päämäärää.

Nykypäivän tietotyö on hektistä. Työntekoa leimaavat useat samanaikaiset projektit – kaikkien lankojen on pysyttävä yhtäaikaisesti hyppysissä ja moni odottaa vastauksia kysymyksiinsä entistä nopeammin. Samalla yrityskulttuuri muuttuu vapaammaksi, jolloin vastuunotto ja itseohjautuvuus korostuvat. Yrityksissä luotetaan työntekijöihin ja siihen, että oman työnsä asiantuntijoina jokainen määrittelee itse ajankäyttönsä sekä tapansa tavoitteisiin pääsemiseksi.

Suhosen tapauksessa langat olivat palaneet loppuun: tekemättömien töiden lista venyi ja käsittelemättömät asiat valvottivat öitä. Pienetkin tehtävät alkoivat tuntua uuvuttavan hankalilta ja lopulta niihin oli jo mahdotonta tarttua. Supersuorittajaksi itseään kuvaava Suohonen muuntui pikkuhiljaa omien sanojensa mukaan saamattomaksi ja pian mielen valtasi näköalattomuus sekä ennen kaikkea pettymys itseensä. Kun tilanne alkoi riistäytyä käsistä, hän onneksi uskalsi pyytää apua. Vuoden ajan hän kävi psykoterapiassa, psykiatrilla, työpaikan uravalmennuksessa sekä sai apua perheeltä ja ystäviltään. Nyt tilanne on jo huomattavasti parempi ja Suhonen on ymmärtänyt taitojensa olevan puutteelliset.

Mistä oikein on kyse? Kyse on lopulta itsensä johtamisen vaikeudesta. Yrityskulttuuri muuttuu, mutta taidot ovat pysyneet pitkälti samoina. Suhonen koki sen minkä moni muukin nykypäivän tietotyöntekijä: vaikeimman kautta itsensä johtamisen – tai johtamattomuuden – merkityksen hyvinvoinnille.

Miten johdan itseäni paremmin?  

Start-up –yritysten kanssa työskentelevä työpsykologi Johanna Vilmiä mukaillen keinoja itsensä johtamiseen voisivat olla ainakin seuraavat:

Aseta tavoitteita: Mikäli tavoitteita ei ole määritelty konkreettisesti, tulee se tehdä itse. Jos tavoitteita ei jaottele ja aikatauluta, päätyy lupautumaan liikoihin ja sinkoilemaan asiasta toiseen.

Hallitse keskeytyksiä: Keskity olennaiseen, aina ei tarvitse olla heti tavoitettavissa.

Muista palaute: Palautteen saaminen on tärkeää ja kannustavaa palautetta tulisi saada ja antaa viisi kertaa enemmän kuin kriittistä.

Lopeta päivä hallitusti: Konkretisoi päivän aikana tehdyt työt ja listaa stressiä aiheuttavat asiat. Varaa aikaa niiden asioiden kehittämiseen, joihin voit itse vaikuttaa.

Muista muu elämä: Ajatustyöstä palautuminen edellyttää työajatuksista irti päästämistä. Harrastukset ovat oiva keino työstä irrottautumiseen.

Auttakaamme siis toisiamme ja kiinnitetään kaikki enemmän huomiota itsemme johtamistaitojen kehittämiseen. Emmehän halua enää yhtään uupunutta kollegaa tai opiskelutoveria!

/ Maiju Kukka

4 vastausta artikkeliin “Kun johtaja huomasi taitamattomuutensa”

  1. Mielenkiintoinen teksti, joka on ajankohtainen nykypäivän hektisessä maailmassa. Saamme jatkuvasti mielettömän määrän informaatiota niin vapaalla kuin myös työelämässä. Jokaisella meistä on vastuussa kuitenkin itsestään. Jokaisella meistä on myös vastuu vierellämme kulkevista henkilöistä. Viiden pointin nostaminen lopussa antaa hyviä vinkkejä itsensä johtamiseen. Ainakin itse pysähdyn tänään pohtimaan Kukan esiin nostamia seikkoja.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hyvä teksti ja tärkeä aihe. Suhosen tapaus vaikuttaa olleen niin sanottu yhden miehen taistelu joka valitettavan usein johtaa loppuunpalamiseen. Vaikka työpaikka on ollut parhaaksi palkittu pitää muistaa, että sen rakentavat ihmiset, joten asia on aina monimutkaisempi kuin mitä ulkoapäin saattaa näyttää. Vilmiän antamat keinot itsensä johtamiseen ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta, mutta vielä tarvittaisiin avaimet siihen, että miten ne muistaisi ottaa käyttöön kaiken hektisyyden keskellä?

    Liked by 1 henkilö

  3. Mielenkiintoinen postaus! Varsinkin asiantuntija- sekä johtotason tehtävissä törmää helposti kirjoituksessa ilmi tulleisiin teemoihin. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että uupunut henkilö usein kokee olevansa pakkoraossa työtehtävien suhteen. Yhä harvemmalla on enää tuuraajaa ja vaikka olisikin, on hänelläkin luultavasti niin paljon töitä ettei niitä kehtaa hänen kontolleen omiakaan laittaa. Tällöin ei välttämättä enää edes hyvät itsensä johtamisen taidot riitä, vaan pitää oppia myös sanomaan ”ei” uusille työtehtäville.

    Liked by 1 henkilö

    1. Hyvä kirjoitus Maiju! Aihe on erittäin ajankohtainen ja huomaan sen myös ns. vanhoillisissa organisaatioissa, joissa pyritään itseohjautuvuuden kulttuuriin. Kaikissa uusissa ilmiöissä on myös kääntöpuoli, joka on tiedostettava, joka tässä tapauksessa on vapauden ja vastuun tuoma ylikuormittuminen. Blogikirjoituksen loppuun toit hyvin psykologin Vilmiän pointit itsensä johtamiseen, joten kirjoitus ei jäänyt vailla ns. ratkaisua. Hyödylliset ohjenuorat jokapäiväiseen työskentelyyn.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s