Itsensä johtaminen uuteen kasvuun

Lukiessani Peter Druckerin artikkelia ”Managing Oneself” löysin itseni kappaleesta, jossa kerrottiin elämän toisesta puolikkaasta. Uran alkuajoista tähän päivään on ehtinyt tapahtua paljon, työntekijästä yrittäjäksi ja siitä osakkaaksi isompaan yritykseen. Uran alussa kaikki oli jännittävää ja työpäivät saattoivat jatkua pitkään yömyöhään aidon innostuksen parissa. Vuosien saatossa rutiinit ovat kuitenkin korvanneet uran alun innostusta ja taloudellinen puoli ei enää tuota yhtä paljon iloa. Rutinoituminen tekee työtehtävien suorittamisesta tehokasta ja niihin kuluu vähemmän aikaa, toisaalta rutiinit luovat tylsyyttä ja saattavat pitää kiinni vanhassa maailmassa, vaikka se kehittyisi ja muuttuisikin ympärillä. Merkityksellisempää on kenen kanssa asioita toteuttaa, onko heidän arvomaailmansa sellainen, jonka voisit itsekin allekirjoittaa ja hyväksyvätkö he erilaisen arvomaailmasi.

Tiedonhallinnan parissa työskentelevänä olen seurannut viime vuosina kun perinteisten tietokantojen ja tietovarastojen rinnalle on tullut kiihtyvässä tahdissa erilaisia tiedonkeruu-, jakamis-, säilytys- ja analysointitekniikoita kuten sensoripohjainen data (IoT), monimuotoinen data (BigData), yksinkertaisemmat integraatio rajapinnat (esim. REST) sekä suurentuvissa määrin avoin data että pilvipalvelut tiedon säilyttämiseen. Tämä kaikki johtuu liike-elämän muuttuvista tarpeista, palvelutalouden murroksesta ja digitalisaatiosta. Asiana ne eivät ole uusia, niistä on jo puhuttu Clayton Christensenin kirjoitettua artikkelin Harvard Business Review julkaisuun vuonna 1995. Yritykset kokevat näitä hyödyntävät, vaatimattomasti liikenteeseen lähteneet disruptiiviset, palvelut uhkana, viimeisen 10 vuoden aikana ne ovat saaneet isojakin yrityksiäkin polvilleen. Taistelu käydään asiakasrajapinnassa kuten Tom Goodwin sen muotoilee: Facebook maailman suurin mediatalo ei luo sisältöä, suurimmalla jälleenmyyjällä Alibaballa ei ole yhtään tuotetta varastossa, suurin majoitusta tarjoava yritys Airbnb ei omista yhtään kiinteistöä. Tämä kaikki myllerrys toimintaympäristössä sai aikaan kipinän ja halun lähteä kehittämään itseään uudelleen ja etsiä koulutuksen avulla uusia näkökulmia: nousta tiedonhallinnan parista asiakaspintaan tutkimaan mistä digitalisaatiossa on oikein kyse ja miten sitä voisi hyödyntää uuden kasvun siemenenä.

Suomi seuraa yleismaailmallista kehitystä hitaasti mutta varmasti kuten työ- ja elinkeinoministeriö julkaisuissaan osoittaa. Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä onko omassa yrityksessä kartoitettu riittävästi palvelutalouden murrosta ja siihen varautumista. Murros koskee kaikkia yrityksiä, olivat ne sitten sidottuja fyysiseen paikkaan tai ei. Suomen markkinoilta löytyy pitkät perinteet omaavia vakavaraisia yrityksiä, jotka ovat ajautumassa kiivasta tahtia kohti kriisiä. Kilpailijat ovat monikansallisia verkkosivustoja, jotka tarjoavat asiakkaille edullisesti palvelut yli rajojen. Digitalisaatio on kyseisille yrityksille avainasemassa selviytymisen kannalta, mutta onko jo liian myöhäistä? Minulla ja monella muullakin Yrityksen Kasvuun Johtamisen -tutkintoa suorittavalla voisi olla avaimet niin itsensä kuin yritystenkin uuteen kasvuun.

Tero Taipale

Lähteet
Drucker, P. 2005. Managing Oneself, Harvard Business Review

Elinkeino- ja innovaatio-osasto 2015, Palvelutalouden murros ja digitalisaatio – Suomen kasvun mahdollisuudet, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja

Christensen, C. 1995, Disruptive Technologies: Catching The Wave, Harvard Business Review

Goodwin, T, 2015, The Battle is for the Customer Interface, TechCrunch.com

3 vastausta artikkeliin “Itsensä johtaminen uuteen kasvuun”

  1. Kiitos. Puhutteleva ja hieno kirjoitus. Olen samaa mieltä kanssasi, että jokainen yritys on nykyään palvelukilpailussa mukana, vaikka toiminnan keskiössä olisikin fyysinen tuote. Tyypillistä palvelukilpailussa, että eri alojen yritykset luovat ekosysteemin, jossa pyrkivät tarjoamaan asiakkailleen parempaa ja nopeampaa palvelua. Digitalisoitumisen myötä yritysten toimintaympäristöt ja ansaintamallit muuttuvat radikaalisti ja näin pystytään tarjoamaan parempaa palvelua asiakkaille.

    Tykkää

  2. Hyvä postaus Tero!

    Itsensä johtaminen, kasvu, sekä uudet rajapinnat tuovat meille monia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Aiheesi tietoyhteiskunnasta ja digitaalisuudesta oli kiintoisa ja on noussut entistäkin ajankohtaisemmaksi. Voisi sanoa, että olemme todellisten, uusien ja kipeidenkin haasteiden edessä. Digitaalisen tietovarantojen säilyttäminen myös tuleville sukupolville vaatii työtä ja uudenlaisia strategioita sekä osaavaa päätöksentekoa.

    Lisäksi on hyvä miettiä, miten turvata niitä tietovarantoja ja mikä on se teknologia, jonka varassa haluamme tietoyhteiskunnan palvelujen toimivan tulevaisuudessakin? Mitkä ovat ne kustannukset? Digitaalisen ajan vaatimukset ja samaan aikaan kehittyvä tietoinfrastruktuuri tuovat mukanaan isoja muutoksia.
    Tietovarantojen avoimuus, jalostaminen sekä niiden tuominen kaikkien käyttöön vaatii osaltaan velvoitteita ja vastuuta. Mutta kenelle vastuutetaan se taho, joka varmistaa avoimien rajapintojen ja erilaisten standardien toimivuus?

    Tero viittasikin kirjoituksessaan perinteisten tietokantojen ja tietovarastojen tulleisiin uudenlaisiin tiedonkeruun ja analysointitekniikoiden esiinmarssiin. Julkisissa keskusteluissa puhutaan paljon erilaisista datalähteistä ja –muodoista, jotka eivät ole aina niin positiivisia. Pitäisikö meidän kuitenkin ongelmien sijaan nähdä data mahdollisuutena?

    Eri lähteistä yhdistyneet datat ja datamäärien kasvaessa muuttuvissa ympäristöissä luovat entistä enemmän yhteistyöverkostoja. Datasta tehtyjä oivalluksista eivät hyödy vain johtoporras vaan arjen todelliset tekijät. Näitä ovat nimenomaan asiakasrajapinnassa työskentelevät ihmiset. Datasta tehdyt oivallukset lisäävät kannattavuutta ja tuottavuutta, joka nostaa samalla tiedolla johtamisen uudelle tasolle. On osattava valita ne oikeat päätökset tiedon taustalle; analytiikan ja raporttien ollessa pilvessä ja tiedon purkamista bitteihin vaatii se osaltaan entistä enemmän prosessien osaamista sekä asiakasrajapintaa lähellä olevien työntekijöiden osaamista ja uusien toimintamallien hyödyntämistä. Toisaalta työ teknologian ja digitalisaation murroksessa ja muutoksissa vaativat yhä enemmän itsensä johtamisen taitoja ja oman itsensä uudistamista.

    Marita Viljanen
    Yamk -opiskelija, Yrityksen kasvuun johtaminen

    Tykkää

  3. Kirjoituksesta löysin seikkoja, joita olen pohdiskellut paljon omankin kirjoitukseni myötä – kuinka säilyttää työssä aito innostus tekemiseen sekä nostaa työyhteisössä esiin seikkoja, joihin muut eivät ehkä ole vielä havahtuneet? Syökö rutinoituminen innon esimerkiksi uusien asioiden löytämiseen vai luovatko rutiinit järjestelmällisyyttä ja jäsentynyttä energiaa arkeen?

    Mielestäni loistavia nostoja olivat vastuunotto ja huomion kiinniittäminen siihen, onko yrityksessä digitalisaatioon edes vielä havahduttu. Suljetaanko silmät digitalisaation vaikutuksilta suomalaisiin yrityksiin ja sitä kautta omiinkin työmahdollisuuksiin? Mitä toimenpiteitä tulisi tehdä ja ovatko jo tehdyt toimenpiteet riittäviä?

    Kiitos Tero ajankohtaisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s