Organisaation sisäinen muutos – vain ylimmän johdon toteuttamaa?

Sisäinen muutosjohtaminen luo mielikuvan siitä, että jotakin uutta tapahtuu organisaatiossa. Muutos lähtee yleensä tietyn funktion, sidosryhmän tai ylimmän johdon aloitteesta. Isot muutokset ovat yleensä määriteltynä yrityksen strategiassa ja toimintasuunnitelmassa. Muutokset voivat siis olla suuruudeltaan erilaisia ja muutos vaatii aina johtajan. Ylin johto sekä yrityksen esimiehet ovat merkittävässä roolissa muutoksen toteutumisessa, jotta alaisille välittyy kuva siitä mitä, miten ja miksi muutos tulee vaikuttamaan juuri yksittäiseen työntekijään, osastoon tai päivittäiseen työhön. Muutosta lähdetään usein ajamaan edut ja hyödyt edellä, mutta samanaikaisesti mahdolliset riskit ja ongelmatilanteet tulee etukäteen tiedostaa ja valmistautua niihin.

Kaiken toiminnan lähtökohtana on strategia, eikä kehitystä tapahdu ilman sitä. Uusia linjauksia tehdessä henkilöstön tulee sisäistää omat työroolinsa ja keskinäinen luottamus tulee vallita koko ajan. Organisaation kilpailukykyisyys lähtee sisäisistä prosesseista ja mahdollisuuksista vastata markkinoihin. Menestyminen edellyttää, että jokainen organisaatiossa tiedostaa paikkansa, yhteiset tavoitteet ja ulkopuoliset tekijät mitkä vaikuttavat toiminnan kehittymiseen. Sisäinen muutosjohtaminen vaatii hyvää raportointia, selkeää ohjeistusta ja koko henkilökunnan osallistumista avoimen ilmapiirin myötä. Organisaatiossa johtajan tulee uskoa tiimiinsä ja kykyyn saavuttaa annetut tavoitteet. Avoin ilmapiiri edellyttää että, vaikeatkin keskustelunaiheet käännetään yhdessä voimavaraksi.

Organisaatiokulttuuri opitaan työn tekemisen kautta. Suurin kuilu organisaatiossa muutosjohtamisen näkökulmasta syntyy yrityksessä pitkään työskennelleiden toimihenkilöiden, työntekijöiden sekä uusien johtajien välille. Organisaatiokulttuuriin saattaa sisältyä suuria asioita, jotka ovat alun perin tehneet yrityksestä menestyksekkään, jotka saattavat edelleen olla merkittäviä tekijöitä yrityksen menestyksen kannalta. Uudet johtajat eivät näitä asioita välttämättä tiedosta muutos johtamisen näkökulmasta, jolloin vanhan leimaaminen koetaan loukkaukseksi niin organisaatiokulttuuria kuin sen selviytymistä vastaan.

Innovatiivinen organisaatio on ihanne muutoksen toteuttamiseen ja läpivientiin organisaatiossa. Halun muutokseen mahdollistaa oikea ajoitus, sopiva paine, runsas informaatio sekä kannustava johtaminen. Kaikkein tärkein tekijä on juurikin se, että henkilöstö nauttii ja pitää työstään. Innovatiivinen organisaation ominaisuuksiin kuuluu se, että yrityksen strategia ja ja tavoitteet ovat kristallinkirkkaat kaikille työntekijöille, organisaation rakenne on joustava ja ilmapiiri ja ihmissuhteet ovat avoimia ja kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen. Informaatiota on saatavilla runsaasti ja erityisesti ylintä johtoa myöden kaikki osallistuvat muutosprosessiin. Henkilöstö tukee toinen toistaan ja esimiehet ovat tiiviisti yhteistyössä alaistensa kanssa ongelmien ratkaisemiseksi.

Kuitenkaan kaikki organisaation muutokset eivät ala aina organisaation huipulta. Jos suuri joukko keskijohdon edustajia näkee uuden suunnan ja mahdollisuuden muutokseen, voi transformaatio lähteä myös organisaation keskeltä. Edes ylimmän johdon vastustus ei välttämättä tukahduta muutos halua, mikäli muutosvoima on riittävän suuri. Toisaalta tämä voidaan tulkita myös muutosvastarinnaksi. Kuitenkin yrityksen keskeltä alkavalle muutokselle lähtökohdat ovat halu tehdä ja kehittää sekä omistautuneisuus työlle.

Muutos ja valmiudet erilaiselle muutokselle ovat pitkälti kiinni yrityskulttuurista, organisaatiorakenteista, hierarkiasta, organisaation koosta ja tavoista toimia. Hyvin avoimessa organisaatiossa muutos on mielekästä ja sitä tehdään ja kehitetään yhdessä eri funktioiden kanssa. Muutosjohtamisen tulisi olla kypsymistarina, jonka aloittamista helpottavat vahva luottamus muutoksen käynnistäjää kohtaan.

Lähteet:

Aaltonen T., Kirjavainen P & Pitkänen E. Kutsumusjohtaja. 2014.

Hackelius-Fronsen R. Muutos johtajan matkassa. Strategisen johtamisen käsikirja. 2017.

Myllymäki. R. Muutosjohtamisen opas. 2017.

Asiakkaana yrityskasvun pyörteissä

Yritysten ikiaikaisena haasteena on ollut pystyä tarjoamaan asiakkailleen yhä kiinnostavampia ja asiakastarpeisiin paremmin vastaavia tuotteita ja palveluja. Jatkuva uudistuminen ja muuntuminen parhaan kyvyn mukaan kulloiseenkin ajan henkeen ja markkinaan sopivaksi, on jo pitkään ollut arkipäivää kaikille menestyville yrityksille. Menestyminen vaatii organisaatioilta valpasta ja aktiivista hereillä oloa ja nopeaa reagointikykyä, jota ilman monikaan yritys ei enää olisi toiminnassa. Ollaan siten tärkeän menestystekijän ytimessä. Kasvu, ei yrityksissä kuitenkaan synny tyhjästä eikä itsestään. Suuressa kuvassa kasvua rakennetaan johtamalla yrityksen muutos- ja kilpailukykyä sekä pyrkimällä kaikissa kasvun vaiheissa ylläpitämään mahdollisimman hyvää asiakastyytyväisyyttä. Miten tämä kaikki yhä voimakkaampaan kasvuun tähtäävä jatkuva uudistuminen ja muuntuminen näkyy sitten meille tuotteiden ja palvelujen loppukäyttäjille, yritysten asiakkaille?

Se miten kasvu näkyy asiakasperspektiivistä tarkasteltuna, riippuu paljon yrityksen lähtötilanteesta. Mihin tilannetta siis verrataan. Kasvu voi olla hyvin näkyvää tai vastaavasti lähes näkymätöntä. Se voi myös näyttäytyä erilaisissa asiakaskohtaamisissa positiivisesti tai myös negatiivisesti. Nopeasti kasvavan yrityksen tulisikin kiinnittää erityistä huomioita asiakastyytyväisyyden aktiiviseen ylläpitämiseen ja mittaamiseen. Yrityskasvun kuumimmassa huumassa on vaarana, että nopeassa nousukiidossa olevat talouden luvut saavat yrityksen unohtamaan liikaa oman perustehtävänsä, arvon tuottamisen asiakkailleen. Vaarana on että määrä korvaa laadun, ja laatu kärsii.

Monestihan on niin, että silloin kun asiat ovat varsin hyvin mallillaan, ei asiakkaana välttämättä huomaa kokemassaan yrityksen palvelussa mitään kovin huomionarvoista tai erityistä, palvelu vain yksinkertaisesti toimii ja asiakaskokemus vastaa hyvin yrityksen palvelulupausta. Palvelukokemus voi siten olla hyvä neutraalisuudestaan huolimatta. Erinomaisuuden kokemukseen sen sijaan voidaan tarvita jotain hieman enemmän. Se voi olla jokin hienovarainen oikeaan aikaan ja paikkaan ajoitettu asiakaslähtöisyyden osoitus yrityksen henkilökunnalta osana palvelukohtaamista, joka täydentää jo muiltakin osiltaan hyvän kokemuksen. Tekninen ja toiminnallinen laatu kulkevat samaan suuntaan ja koettu palvelu ylittää odotukset. Yritys on tällöin onnistunut johtamaan kasvua tavalla, joka pitää kaikissa tilanteissa huolta sen kaikkein tärkeimmistä, asiakkaistaan.

Jos hyvä asiakaskokemus voi joskus olla melkein huomaamaton, huonon kokemuksen sen sijaan kyllä jokainen meistä tunnistaa. Asiakkaana sitä joskus tuleekin ihmetelleeksi, miten ihmeessä jonkin sinänsä hyvämaineisen ja arvostetun yrityksen tarjoama palvelu, voi tietyiltä osiltaan vielä 2010 -luvun lopullakin olla valovuosien päässä tasosta, jossa sen moni kilpailija kuitenkin jo onnistuneesti toimii? Miten asiakaskokemukset voivat poiketa niin paljon toisistaan, verrattaessa kahden miltei samat lähtökohdat omaavan yrityksen toimintaa ja palvelua? Kysymys lienee monesti epäonnistumisista yrityksen johtamisessa, sekä henkilökunnan osallistamisessa toimimaan yrityksen yhteisen päämäärän eteen. Liiallinen tehokkuusajattelu kasvun pyörteissä voi johtaa yrityksen tilanteeseen, jossa se omalla toiminnallaan vaikuttaa tuottamiinsa palveluihin niin, että ne eivät enää vastaa asiakkaan arvo-odotuksia. Riski korostuu erilaisissa yrityksen muutos- ja uudistamisprosesseissa, joissa erityisesti tarvittaisiin johtamisen kokonaisvaltaista osaamista.

Kasvu on yrityksille tärkeää, sillä on monia suoria ja välillisiä hyötyjä yrityksille itselleen sekä koko ympäröivälle yhteiskunnallemme. Tulisi kuitenkin aina muistaa, että vaikka yritys itse asettaa toiminnalleen tavoitteet, onnistumisen mittaavat kuitenkin aina sen asiakkaat. Yritykset elävät, menestyvät ja kukoistavat ihmisten kautta. Myös kasvaessaan.

-Toni

Vahvuuksia kehittämällä hyvinvointia

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet minulle tämän blogitekstin kannalta kulta-aikaa. Siinä mielessä kulta-aikaa, että kuin sattuman kaupalla olen ajautunut keskustelemaan usean eri henkilön kanssa omien vahvuuksien hyödyntämisestä työelämässä, ja kuinka hyvän itsetuntemuksen merkitys tulee korostumaan entisestään työelämän muutosten myllerryksessä hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta.

”Meissä jokaisessa on luontaisesti esiin tulevia vahvuuksia. Nämä ovat niitä ajatuksia ja toimintamalleja, joiden avulla tekeminen on meille helppoa.”

(Konttinen, T. 2016)

Työelämässä tapahtuu, teknologia kehittyy ja pysyäkseen vauhdissa mukana, on kyettävä jatkuvasti uudistamaan itseään ja päivittämään osaamistaan. On pyrittävä uteliasuuteen ja kyettävä luovuuteen, koska näissä tietokoneet eivät ihmisiä vielä päihitä (STTK. 2015, 12). On suotavaa omaksua jatkuvan oppimisen asenne, jotta pärjää myös tulevaisuudessa työmarkkinoilla. Ulkoisen paineen aiheuttama kehittymispakko voi olla kuitenkin raskasta ja arjen voimavaroja kuluttavaa. Etenkin jos kehittyminen tapahtuu jatkuvasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemisen ansiosta tai jos kehittymissuunta onkin jonkun muun kuin itsensä valitsema. Näissä tapauksissa vaarana on liiallinen keskittyminen omiin heikkouksiin ja täten yksilön kehittyminen hyvinvoinnin kustannuksella. Jatkuvan oppimisen aikakautena tulisi siis muistaa, että kehitettävien puolien lisäksi meillä jokaisella on myös luontaisia vahvuuksia, jotka vaatisivat vähintäänkin yhtäläisen huomion, sillä näiden, jos joiden kehittyminen tapahtuu ilon ja innostuksen kautta. Ja ilo ja innostus lisäävät takuulla hyvinvointia.

”Kun yrität toimia luontaisten vahvuuksiesi ulkopuolella, kuormitut ja kulutat energiaa paljon nopeammin ja enemmän kuin jos keskittyisit vahvuuksiesi kautta toimimiseen.”

(Konttinen, T. 2016)

Blogivalmentajaksi esittäytyvä Tiia Konttinen kirjoittaa vieraskynä – artikkelissaan Luontaiset taipumukset sivustolla siitä, kuinka omien vahvuuksien kehittäminen tuo huomattavasti parempia tuloksia kuin heikkouksien kehittäminen. Minä ja ystäväni yhdymme kaikki siihen, että tunnistamalla omat vahvuudet, saa rutkasti enemmän itsevarmuutta esimerkiksi työnhakuun, mutta myös jo työhakemusten kohdentaminen oikeasti motivoiviin työtehtäviin onnistuu luultavasti paremmin. Myös nykyisessä työssä jaksaminen kohentuisi, kun työtehtävien sisältö vastaisi paremmin työtä tekevän vahvimpia puolia. Kuitenkin jos työn sisältöön ei ole toivotussa laajuudessa vaikuttamisen mahdollisuutta, tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota vapaa-ajalla tapahtuviin asioihin ja kerätä tätä kautta enemmän vahvuuksiin perustuvia onnistumisen tunteita.

Ehdottaisinkin jokaisen kuvittelevan eteensä ”vahvuuksien vaa’an”, johon toiselle puolelle asetetaan kaikki ne asiat, joiden tekeminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Vaa’an toiselle puolelle kerätään taas asioita ja tekemistä, jotka pohjautuvat omiin vahvuuksiin, olkoon ne sitten mitä tahansa kitaransoiton ja matemaattisen päättelykyvyn väliltä, työ- tai vapaa-ajalta. Luonnollisesti heikkouksiin perustuvan puolen tulisi määrällisesti olla pienilukuisampi, sillä asiathan ovat henkisesti yksilölle painavampia. Vahvuuksien puolelle asioita voi ja pitääkin kerätä määrällisesti enemmän, sillä näiden parissa työskentely on vaivatonta, helppoa ja mielekästä. Mielekäs tekeminen lisää hyvinvointia.

Ei muuta kuin vahvuuksien vaa’at käyttöön ja puntaroimaan!

Saara Hämäläinen

Lähteet

Konttinen, T. 2016. Luontaiset Taipumukset – verkkosivusto. Vieraskynä: Sisäinen motivaatio = vahvuudet + innostus + itsensä johtaminen. Viitattu 22.2.2018. https://luontaisettaipumukset.fi/2016/04/08/sisainen-motivaatio-vahvuudet-innostus-itsensa-johtaminen/

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK. 2015. Työn murros. Viitattu 22.2.2018. https://www.sttk.fi/wp-content/uploads/2015/04/STTK_tyon_murros.pdf

 

Elinikäinen oppiminen – tahdon asia

Työmaailmassa kuuluu kummia. Esimerkiksi hiljattain rahoitusalalla yhdessä yrityksessä 700 juristia korvattiin muutaman koodarin rakentamalla automatisaatiolla ja tekoälyllä. Ehkä jo klisee, mutta vauhti ympärillämme ei ole koskaan maailmanhistoriassa ollut niin nopeaa, kuin se nyt on, mutta ei myöskään tule koskaan enää olemaan näin hidasta.

Meillä jokaisella on vaihtoehtona joko olla mukana muutoksessa – joko kyydissä pysyen, tai kuskin paikalla – tai tipahtaa kyydistä. On kestämätöntä, ja surullista, jos kaikki eivät pysy kyydissä.

Sanotaan, että ”mikä ei kasva, se mätänee”. Tämä sopii mielestäni niin ihmisiin, kun yrityksiinkin. Jos yritys ei pyri kasvuun hakemalla jatkuvasti uusia asiakkuuksia, uusia markkinoita ja kehittämällä uusia palveluita, se kutistuu, kun nykyasiakkaiden tarpeet muuttuvat. Jos ihminen ei jatkuvasti kehitä itseään, hän taantuu.

Nuorena hankittu koulutus ei välttämättä riitä koko työuran ajaksi, ja elinikäinen oppiminen onkin saanut aivan uuden merkityksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muodollinen koulutus ei toki suinkaan ole ainoa tai edes paras kehittymisen tapa. Arkisessa työssään moni voi jatkuvasti tulla paremmaksi, kun aktiivisesti seuraa oman alansa kehitystä ja haluaa parantaa jatkuvasti omaa suoritustaan ja sitä kautta yrityksen suoritusta.

Kysymys onkin siitä, että haluaa ja osaa jatkuvasti nostaa rimaa. Helpommin sanottu kuin tehty.  Rutiinien ja tutun tekemisen ansaan on helppo jäädä. Ihminen on  – energiansäästösyistä – luotukin tekemään asioita autopilotilla.

Sanotaan kuitenkin, että ihminen kehittyy vain epämukavuusalueella. Alueella, jossa kaikki ei olekaan tuttua, helppoa ja vaaratonta. Itsensä haastaminen ja vähän liian suuriin saappaisiin hyppääminen vaatii uskoa itseensä. Jollekin se voi olla esimiestehtävän vastaanottaminen, jollekin esiintyminen, jollekin oman yrityksen perustaminen, jollekin tekniset asiat ja niin edelleen.

Esimiehiä usein ohjeistetaan antamaan ihmiselle valtaa ja vastuuta, koska useimmat meistä kasvavat vastuun mukana. Jos sinulla ei ole esimiestä, joka antaa sinulle vastuuta ja valtaa, ota sitä itse. Halua kasvaa ja saavuttaa jotain suurta!

Warren Buffet opasti Twitterissä helmikuun 2018 alussa: ”Eat well. Read books. Study yourself. Expand your mind. Do better and get better. You are your greatest investment.”

Ennen Buffettia, sen tiesi jo Sokrates: “Smart people learn from everything and everyone. Average people from their experiences. Stupid people already have all the answers.”

Mihin joukkoon sinä kuulut? Miten olisi aloittaa heti tänään, vaikka verkkokurssi Singularity-yliopistossa tai vaikka hyvä kirja!

Pysykäämme kaikki kyydissä!

 

 

HYVÄ(sti), eli pari sanaa armollisuudesta ja sen vaikeudesta

Minä haluan olla hyvä. Hyvä äiti, hyvä vaimo, hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä esimies, hyvä opiskelija, hyvä tiiminjäsen, hyvä ihminen. Hengästyttävä määrä rooleja ja suorituspaineita. Usein elämässä ne roolit ja niiden hyvyys tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään. Ollakseni hyvä opiskelija, joudun ehkä kokemaan olevani vähän huonompi ystävä ja ollakseni hyvä esimies, olen toisinaan vähän huonompi äiti. Jos kaikkien rooliensa takaisen minäkuvan rakentaa sille missä ei riitä, milloin epäonnistuu, tekee virheen, arvioi väärin tai ihan vaan unohtaa jotain – niin aika ”ei-hyväksi” ihmiseksi itsensä helposti tuntee.

Minulle on aina ollut helpompi olla anteeksi antava ja armollinen muita kuin itseäni kohtaan: jos mies unohtaa avaimet kotiin, naurahdan ja sanon, että ”sellaista sattuu”, jos itse jätän tärkeänä aamuna avaimet kotiin ruoskin ja haukun ja syytän itseäni koko universumin epäonnistuneimmaksi yksilöksi. Ystävien kanssa jutellessa olen todennut etten ihan yksin tuon kieron ajatusmallini kanssa ole. Miten siitä sitten pääsee eroon? Miten oppia armollisuutta itseään kohtaan? Miten hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja se, että toisinaan mogaa, vaikka miten tarkoittaisi pelkkää hyvää? (Saa vastata jos vastauksen tietää.) Itselleni tie armollisempaan itseeni suhtautumiseen on jatkuva prosessi, jossa tärkeintä on ollut pysähtyä huomaamaan ne hetket, jolloin kohtelen itseäni epäreilusti. Pysäytän vahingollisen ajatusketjun, hengitän hetken syvään ja yritän uudelleen: mietin miten suhtautuisin, jos tilanteessa olisi joku muu ihminen, joku kenestä välitän, joku tärkeä, joku rakas (eli minä).

Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että jos on aina tasaisen tyytyväinen itseensä, elämäänsä ja tekemiseensä, ei myöskään oikein kehity tai opi (jos kokee olevansa täydellinen, niin mitä voi enää oppia?). Niistä itseni ruoskimishetkistä on ainakin omalla kohdallani lähtenyt moni muutos: Vuosi sitten olin tyytymätön työhöni ja rooliini töissä ja mietin, että miten voisin muuttaa tilannetta. Kuitenkin ajattelin etten kelpaisi kenellekään muulle, en osaa mitään muuta, ei tässä työmarkkinatilanteessa ole vaihtoehtoja… Siitä itsesäälissä kieriskelystä kuitenkin syntyi varmuus, että rupean hakemaan aktiivisesti uutta työtä ja jos en kerran usko nykytaidoillani kelpaavani, niin sitten on opiskeltava lisää. Prosessi oli henkisesti varmaan pidempi kuin ajallisesti ja lopputuloksena oli sekä uusi työ että opiskelupaikka – tai ei se mikään lopputulos ole, vaan tämän hetken tilanne. Kirjassa Armon kintereillä (toim. Hallikainen 2017) Minna Marsh toteaa (2017, 159): ”Siihen mä uskon, työn kautta tapahtuvaan kasvuun. Armo on sitä, että meillä on aina vapautus täydellisyyden vaatimuksesta. Sen kylkiäisenä meillä on silti aina vastuu, että jos jotain haluaa elämästä muuttaa niin kukapa sen työn tekee, jos ei me itse.”

(Hallikainen T (toim.) 2017. Armon kintereillä. Kuopio: Arktinen Banaani)

-Maaria

Vain kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva ihminen kykenee voittamaan

Itsestä huolehtimisen kiireisessä maailmassa (työn, perheen, harrastusten, odotusten keskellä) on vaikeaa.  Hyvinvoivan ihmisen yleinen malli kiteytyy kuuteen osa-alueeseen, jotka ovat yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo ja henkinen energia. Joka kanavasta nykyään näkee ja kuulee elämää mullistavia dieettejä, kuntoilu ohjelmia yms.

Kuitenkin ihmisen hyvinvointi kiteytyy, että yksittäisten osa-alueiden sijasta kuntoon laitetaan koko elämä. Näistä kuudesta lohkosta koostuu ”menestyksen ympyrä”, jonka keskellä on ”core”, ydin.

Hintsa kertoo kirjassaan vielä tarkemmin jokaisesta osa-alueesta ja sen vaikutuksesta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hänen perusoletuksensa on, että kun jokainen näistä osa-alueista on riittävällä tasolla, ihmisen hyvinvointi lisääntyy. Toisaalta jokainen osa-alue on myös riippuvainen jokaisesta muusta. Ongelmat yhdelläkin osa-alueella saattavat johtaa terveyden romahtamiseen.

Core viittaa Aki Hintsan Voittamisen akatemia- kirjassa, käsitteistössä ihmisen minuuteen ja henkiseen profiiliin. Core perustuu seuraavien kolmen kysymyksen ympärille:

  1. Tiedätkö kuka olet?
  2. Tiedätkö, mitä haluat?
  3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Tyypillisiä johtajien hyvinvointiin liittyviä ongelmia ovat pitkät työpäivät ja siitä johtuvat unen vähäinen määrä ja liikkuminen sekä vaikeudet ylläpitää tärkeitä sosiaalisia suhteita. Myös terveellisten ruokailutottumusten ylläpitäminen on haasteellista. Runsas matkustaminen ja aikaeroihin sopeutuminen on huippu-urheilijoiden ja johtajien (ja nykyään jossain määrin ihan tavallisten ihmistenkin) yhteinen haaste.

Keskeistä on huolellisten tilanneanalyysien tekeminen sekä tilanteisiin sopivien pienten muutosten tekeminen vähän kerrallaan sekä pyrkiminen pysyviin muutoksiin. Tärkeää on lisäksi kokonaisvaltaisuus, elämäntilanteisiin sovellettavat oivallukset sekä oman motivaation herättäminen.

Kyse on hyvinvoinnista, tasapainosta ja sen saavuttamisesta. Tämä toki yleensä myös parantaa tuloksia ja auttaa voittamaan. Kuten Hintsa sen itse sanoo: Menestys on hyvinvoinnin sivutuote. 

Loppuun vielä neljä ohjetta, joiden avulla välttyä loppuun palamiselta, kerryttää enemmän henkistä energiaa ja sitä kautta auttaa itseäsi huolehtimaan juuri sinusta itsestäsi.

  1. Tiedosta, ketkä ovat sinulle tärkeimmät ihmiset ja anna heille aikaasi.
  2. Huolehdi siitä, että saat energiaa myös työstäsi.
  3. Järjestä itsellesi omaa aikaa.
  4. Määritä omat perusarvosi ja elä niiden mukaan – joka päivä.

-Janne

Lähde: Aki Hintsa – Voittamisen akatemia

AJANHALLINNAN SUUNNITTELU APUNA TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA

Tavoitteet ovat tärkeitä monella elämän alueella ja jotta tavoitteet saavutetaan mahdollisimman hyvin, olisi tavoitteiden hyvä olla selkeästi määriteltyjä, realistisia sekä aikaan sidottuja. Selkeä tavoite, tehtävien jaksotus sekä aikataulutus tuovat tavoitteisiin virtaviivaisuutta ja auttavat saavuttamaan haluamat asiat ja unelmat. Tavoitteiden asettaminen liitetään yleensä läheisesti menestymiseen. Menestymistä on tosin eriasteista ja jokainen kokee menestymisen eri tavalla. Tavoitteiden määritys itsensä johtamisessa liitetään myös työn hakuun sekä uralla etenemiseen.

Monet ihmiset eivät kuitenkaan toteuta tavoitteitaan tai haluamiaan asioita, joka johtuu usein ajan puutteesta. Monen mielestä vuorokauden tunnit eivät riitä asioiden toteuttamiseen ja vievät liikaa aikaa. Silti löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka tuntuvat olevan hyvinkin tehokkaita ja saavuttavat erittäin paljon.

Tärkeä osa itsensä johtamista on ajanhallinta.  Ajankäyttöä suunnitellessa on tärkeää suunnata omaa toimintaa niitä tavoitteita kohti, mitä halutaan saada aikaiseksi. Ajanhallinta pitää sisällään sekä työ – että vapaa-ajan. Ajankäytön hallinnassa tehtävien priorisointi sekä vapaa-ajan järjestäminen ovat toteutuessaan toimivaa itsensä johtamista. Päiviä ei kannata aikatauluttaa aivan täyteen, sillä aikaa ei voi hallita, mutta omia valintoja voi. Kiire syntyy yleensä ajankäytön yli-tai aliarvioinnista. Kiireessä tehokkuus voi kärsiä ja monesti vapaa-aika unohtuu.

Ajanhallinnan suunnittelussa on hyvä tiedostaa etukäteen mitä päivä, viikko tai kuukausi pitää sisällään ja varata erityinen aika tärkeimpien asioiden hoitoon. On myös hyvä huomioida, ettei laajoja ja tärkeitä tehtäväkokonaisuuksia tarvitse suorittaa kerralla, vaan näitä on hyvä jakaa pienempiin osa-alueisiin ja aikatauluihin, jolloin tehtävän suorittaminen on mielekkäämpää ja hallitumpaa. Määrittelemällä ja panostamalla asioiden tärkeysjärjestyksen ja keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan saavutetaan yleensä tavoitteet laadukkaammin ja nopeammin kuin tekemällä montaa asiaa samanaikaisesti. Pahimmassa tapauksessa monen asian yhtäaikainen tekeminen voi johtaa siihen, että ei saa valmiiksi ainuttakaan tavoitettaan. Kalenteriin on hyvä jättää myös joustovaraa yllättäviä tilanteita varten. Näin olemassa olevat suunnitelmat eivät kaadu niin helposti.

Jokaisen olisi varmastikin välillä hyvä miettiä, mihin oma aika todellisuudessa kuluu, jos tuntuu siltä, ettei saa mitään aikaiseksi. Kiinnittämällä huomiota päivittäin ajan kulumiseen, voi löytää yllättäen päivästä hetkiä, joita voisi hyödyntää paremmin. Usein iso syy sille miksi tavoitteet eivät toteudu on se, koska niiden eteen ei tehdä mitään. Jo pelkästään tavoitteiden kirjaaminen ylös voi auttaa asiaan. Itsensä johtaminen on realististen tavoitteiden asettamista ja pyrkimistä kohti näitä tavoitteita asetettujen aikataulujen avulla.

-Hanna