Kun perinteistä johtajaa ei ole

Itseohjautuvuus on tullut osaksi työelämää. Käsite on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Törmäsin siihen vasta luettuani Ellun kanat –blogia. Blogin otsikko oli osuvasti: Itseohjautuvuus tuli työpaikoille – mutta kukaan ei kertonut meille, miten ollaan itseohjautuvia. Blogin oli kirjoittanut Miia Savaspuro, Ellun kanojen muutoksen tekijä & liiketoimintajohtaja. Tästä inspiroituneena lainasin Martelan ja Jarenkon kirjoittaman kirjan: Itseohjautuvuus, Miten organisoitua tulevaisuudessa?

Perinteisissä organisaatioissa on totuttu selkeään johtajan rooliin. Jos ei vahvaan johtajaan, niin ainakin johtajan läsnäoloon. Johtajalta odotetaan läsnäoloa suunnannäyttäjänä ja ohjaajana, joka näkee pidemmälle tulevaisuuteen. Johto/johtaja luo raamit ja säännöt, miten ja milloin toimitaan, ja mihin suuntaan ollaan menossa. Mutta mitä tehdä silloin, kun jokaiselta yksilöltä odotetaan yksilöllistä johtajuutta ja ohjautuvuutta? Kun organisaation toiminta ja saavutukset ovat kiinni yksittäisten työntekijöiden itseohjautuvuudesta ja mahdollisuudesta itseorganisoitua?

Martela & Jarenkon mukaan ”itseohjautuvuus tarkoittaa henkilön kykyä toimia omaehtoisesti ilman ulkopuolisen ohjauksen ja kontrollin tarvetta”. Jotta tämä voisi olla mahdollista, tulisi olla itsemotivoitunut, halu pysyä liikkeessä ja tehdä asioita omaehtoisesti. Tulisi olla myös päämäärä sekä tieto siitä, mitä tavoitteita kohti itse ohjautuu. Tarvitaan lisäksi osaamista, jotta voi päästä tavoitteisiin. Ilman tarvittavia taitoja, ei välttämättä ole valmiutta itseohjautuvuuteen. (Martela & Jarenko 2017)

Jotta organisaatio voi toimia ilman johtajuutta sekä johdon luomaa rakennetta ja selkeää hierarkiaa, tulee yksilöiden itseohjautua pystyäkseen itseorganisoitumaan ryhmässä. ”Itseorganisoituminen on organisoitumisen tapa, jossa ylhäältä annetut valmiit rakenteet on minimoitu. Ei ole ennalta määrättyjä komentoketjuja, jäykkiä hierarkioita, kiinteitä rooleja tai tiettyä esimiestä, jolta pitää pyytää lupa kaikkiin päätöksiin.” (Martela & Jarenko 2017).

Miksi sitten itseohjautuvuudella on niin suuri merkitys monissa nykypäivän organisaatioissa? Martela & Jarenkobtoteavat kirjassaan: ”Elämme juuri nyt itseohjautuvuusvallankumouksen kynnyksellä”. Globalisaatio, murros työtehtävissä ja teknologian hurja kehitys yhdessä pakottavat muuttamaan toimintatapojamme.

Itseohjautuvuus voidaan nähdä yhtenä johtajuuden tyylinä, jossa perinteisen johtajan roolia vähennetään ja yksittäiset työntekijät saavat enemmän valtaa. Työntekijä ottaa vastuuta, mutta saa samalla vapautta. Mahdollisuus itseohjautua voi tuoda enemmän merkitystä, mielekkyyttä sekä joustavuutta työhön ja tuottaa parempaa tulosta. Toisaalta, jos ei ole valmiutta, taitoa tai halua itseohjautua, eikö työstä tule silloin raskaampaa ja vaativampaa? Työntekijöitä on moneen lähtöön. Toiset tarvitsevat johtajaa, toiset haluavat johtaa itseään. Toiset kaipaavat turvaa, toiset vapautta. Jokaisen tulisikin pohtia, minkälaista johtajuutta tarvitsee ja haluaa.

/ Meri Friström-Ståhle

Lähde: Martela, F. & Jarenko, K. 2017. Itseohjautuvuus , Miten organisoitua tulevaisuudessa?

Yksi ajatus artikkelista “Kun perinteistä johtajaa ei ole”

  1. Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus!
    Haasteita johtajalle tuottaa erityisesti se, että työntekijöitä on moneen junaan. Osa pitää vapaudesta ja osa vastuusta.
    Mielestäni työntekijän on myös tärkeä ilmaista johtajalle, minkälaista tukea hän tarvitsee työssään. Mikäli johtaja on itse hyvin itseohjautuva, hän ei välttämättä ymmärrä että joku muu voi tarvita enempi ohjausta ja tukea, mikäli asiasta ei ole koskaan keskusteltu.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s