Kun (maailmalle) mikään ei riitä

Kuinka ympäröivä yhteiskunta yhtäältä kannustaa meitä pieniinkin ilmastotekoihin, kiertotalouden ja vastuullisuuden periaatteisiin, mutta toisaalla tuomitsee tekomme pieninä, riittämättöminä tai kikkailuina?

Olin kiertotaloutta käsittelevässä tilaisuudessa, jossa yritysedustaja ylpeästi esitteli yrityksensä uraa uurtavaa yritysvastuullisuutta. Pienehkö yritys, selkeästi raportointivelvoitteen rajojen alle jäävä, oli vakaumuksellisella linjalla edistääkseen kestävää kehitystä ja kiertotaloutta toiminta- ja ajattelutavoissaan. Arvostaen kuuntelin edustajan hehkutusta. Yritys vaikutti edelläkävijältä, eikä mieleeni tullut toista samanlaista. Inspiroiduin toimijasta, joka vaikutti aidosti uskovan asiaansa. Edustajan mukaan he kehittävät toimintaansa, samalla läpinäkyvästi raportoiden myös, miksei kaikkia tavoitteita vielä kyetä täyttämään. Mahdollisuuksia tavoitteiden täyttymisestä ja edistymisestä seurataan monilla mittareilla ja ne todellakin näyttivät edistymistä syntyneen. Esityksen kuultuani olin jopa entistä innostuneempi vastaavanlaisen toimintamallin juurruttamisesta omaan työyhteisööni. Pääsen aloittamaan jostain ja minulla olisi tässä esimerkki onnistumisesta.

Viikko tilaisuuden jälkeen osallistuin vilkkaaseen lounaskeskusteluun, missä eräs painavan puheenvuoron (tässä PP) esittäjä valitteli meillä vallitsevan mollaamisen kulttuuri. Ettei riitä, jos teet edes jotain. Sinua väheksytään, kun kierrätät tai kärräät pullot kauppaan. Olet vaihtanut muovikassit kestokassiin sekä teet vastuullisia vaatevalintoja. Tietenkin pyöräilet tai kävelet julkisen liikenteen pysäkille tai töihin asti, oman auton sijaan. PP koki tulleensa lannistetuksi näistä tietoisista valinnoistaan. Kuin maailma hänen ympärillään kertoisi tekojesi olevan riittämättömiä, ne eivät näy missään.

Yllätyksekseni käänne jutustelun edetessä tapahtui muutama minuutti PP:n kiihkeän vuodatuksen jälkeen. Keskustelu oli luontevasti soljunut eteenpäin käsitellen kiertotalouden käsitteitä; kierrätystä, vuokraamista, jakamista ja niin edelleen. Meillä oli lähes yhteinen näkemys, mitä tekoja yhteiskunta meiltä, kasvujohtajilta odottaa. Kunnes PP avasi jälleen sanaisen arkkunsa. Hän oli ollut samassa tilaisuudessa kuin minä, kuunnellen samaa esitystä yritysvastuullisuudesta. PP oli omien sanojensa mukaan lähes pöyristynyt tavasta, jolla yritys toi itseään esiin. Edustaja oli liioitellut saavutuksia, sekä vähätellyt tavoitteita, joita yritys ei ollut vielä kyennyt kestävällä tavalla saavuttamaan. PP:n mielestä yrityksen pitäisi olla niistä hiljaa, kunnes sillä olisi esittää jotain todella merkittävää. Jotain, josta kaikki saisivat olla ylpeitä. Siihen asti tulisi olla hiljaa.

Omistan yrityksen, jolla on eettiset toimintaperiaatteet DNA:ssaan. Toimintamme on taloudellisesti läpinäkyvää ja kestävää. Sosiaalisessa mielessä osallistumme erilaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin, tuemme sekä oman henkilöstön että sidosryhmäyhteisöjen koulutuksia. Ympäristötekona muun muassa suosimme julkista liikennettä. Yritysvastuullisuus on noussut kiinnostukseni kohteeksi, luontaisena jatkumona näiden toimintatapojemme rinnalle. Osallistuin yritysvastuutilaisuuteenkin saadakseni käytännön esimerkkejä, miten voisin edistää vastuullisuustekojamme.

Lounaskeskustelun jälkeen koin olevani miltei taas lähtötilanteessa. Kuinka ympäröivä yhteiskunta yhtäältä kannustaa meitä pieniinkin ilmastotekoihin, kiertotalouden ja vastuullisuuden periaatteisiin, mutta toisaalla tuomitsee tekomme pieninä, riittämättöminä tai kikkailuina? Olkoon se sitten jonkun PP:n mielestä viherpesua tai markkinointikikka, ajattelin silti sitkeästi jatkaa viadoloroosaani yhteisössäni. Toimialamme on säännelty lähinnä vain lain kirjaimen määritellessä rajoja. Yritysvastuullisuus ei siis meillä vielä ole muotisana eikä siitä saa kilpailuetua. Minulle kiertotalous, sekä kuluttajana että kasvujohtajana, muotoutuu tärkeämmäksi. Voin kuvitella, kun tulemme ulos yritysvastuuraporttimme kanssa, pääsen useammin kuin kerran vastailemaan kehuihin ja kritiikkiin. Edelleen kokien huonoa omaatuntoa, kun maailmalle mikään ei vielä riitä.

Tommi Järvinen, start up -sparraaja, hikipääomittaja

#kasvujohtaminen #kestävyys #kiertotalous

water

Julkaissut Kasvujohtaminen Laurea Masters

Opiskelemme Laurean YAMK kasvujohtamisen koulutusohjelmassa. Pyrimme löytämään käytännön keinoja luoda tervettä kasvua. Kasvatamme omaa asiantuntijuuttamme innostaen ja innostuen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: