Osallisuus – ratkaisunjanoisen auttava käsi

Mielekäs työ, hyvä johtaminen ja mukava työyhteisö motivoivat ihmisiä eniten työelämässä. Perusasioiden on oltava työpaikalla kunnossa, mutta voiko työntekijää motivoida myös muilla keinoilla?

Vuonna 2016 Kauppalehdessä kirjoitettiin, kuinka palkitsemisjärjestelmä kannattaa, mutta voi käydä kalliiksi. Fonectalla panostettiin tuolloin ja tehtiin henkilökunnan pyynnöstä muutoksia palkitsemisjärjestelmään, jotta se olisi oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi kaikille. Uudella järjestelmällä henkilökunta pystyi itse vaikuttamaan palkitsemiseensa muun muassa auttamalla kaveria, petraamalla tai tuottamalla erityisen hyvää asiakaspalvelua. Yksinkertaisesti tekemällä työnsä hyvin. Ennen kaikkea menestyksen kannalta tärkeää oli, että työntekijät olivat mukana järjestelmän kehittämisessä ja palkitsemiskriteerien ideoimisessa. Näin palkitsemisjärjestelmä olisi sellainen, johon luotetaan ja siihen olisi sitouduttu.

Palkitsemista yleensä vaikeuttaa se, että ihmiset arvostavat erilaisia asioita eri ikävaiheissa, ammateissa ja perhetilanteissa. Ehkä tämä onkin johtanut siihen, että palkitseminen on entistä kokonaisvaltaisempaa ja yleisluontoisempaa. Sen kriteereitä linkitetään yrityksen strategiaan, tavoitteisiin, arvoihin ja osaamisen kehittämiseen, mutta todellisuudessa merkityksellistä olisi kuitenkin, että palkitsemistapa vastaisi työntekijöiden odotuksia. Ei pidä myöskään unohtaa, että hyväkään järjestelmä ei toimi, jos siitä ei viestitä tai siihen liittyviä arviointeja ei ole aikaa toteuttaa kunnolla.

Nyt vuonna 2018 Kauppalehti kirjoittaa, että uuden selvityksen mukaan sekä työntekijät että työnantajat ovat tyytymättömiä palkitsemiseen. Tyytyväisyys on surkealla tasolla jopa palkitsemisesta päättävien keskuudessa.

Palkitsemisjärjestelmien eteen ei nähdä tarpeeksi vaivaa. Selvityksessä ilmeni, että työntekijät kaipaavat lisää oikeudenmukaisuutta. Se ei ole ihmekään, sillä jokainen meistä on saanut lukea lehdistä, kuinka johtajien tulospalkkiot, osakekannustimet, optio-ohjelmat, luontaisedut ja muut vastaavat kasvavat vuosi vuodelta. Toki johtajillakin pitää olla mahdollisuus saada suuriakin palkkioita, mutta ne tulee avoimesti ja oikeudenmukaisesti ansaita omalla työpanoksella.

Selvityksessä ilmeni myös, että työntekijät kaipaavat mahdollisuutta vaikuttaa palkitsemiseensa oman työnteon kautta. Eräässä sisustusalan yrityksessä tulospalkkiota saavat käytännössä kaikki muut henkilöstön jäsenet, paitsi yrityksen myynnin muodostavat myymälöiden työntekijät. Miten tämä motivoi myyjää pyrkimään tavoitteisiin ja myymään tuotteita asiakkaille? Pian ei ole tulospalkkiota, jota jakaa.

Se, mitä ymmärrettiin jo vuonna 2016, ei osata edelleenkään vuonna 2018. Palkitsemisesta ei viestitä. Vaikka työntekijä voisikin omalla työnteollaan vaikuttaa palkitsemiseensa, hän ei tietäisi tehdä niin. Työntekijää on mahdotonta motivoida ulkoisin keinoin, mikäli palkitsemisen perusteita tai edes mahdollisia palkintoja ei kerrota tai niistä ei viestitä jatkuvasti.

Yritykset yrittivät ratkaista palkitsemisen kohdistamisen ongelmia tekemällä siitä geneerisempää. Yksi epätyytyväisyyttä aiheuttava tekijä onkin edelleen, ettei yrityksillä ole selkeää kuvaa siitä, mitä työntekijät arvostavat. Työntekijät ja palkitsemisesta päättävät ovat eri mieltä siitä, mikä sitouttaa ja mikä ei.

Fonectalla on taidettu tehdä täysosuma jo pari vuotta sitten, mutta yksinkertaisella keinolla. Kysymällä myös henkilökunnalta, miten ja mistä he haluaisivat, että heitä palkitaan. Voisiko ratkaisu olla näin yksinkertainen? Kannattanee ainakin kokeilla.

Elinikäinen oppiminen – tahdon asia

Työmaailmassa kuuluu kummia. Esimerkiksi hiljattain rahoitusalalla yhdessä yrityksessä 700 juristia korvattiin muutaman koodarin rakentamalla automatisaatiolla ja tekoälyllä. Ehkä jo klisee, mutta vauhti ympärillämme ei ole koskaan maailmanhistoriassa ollut niin nopeaa, kuin se nyt on, mutta ei myöskään tule koskaan enää olemaan näin hidasta.

Meillä jokaisella on vaihtoehtona joko olla mukana muutoksessa – joko kyydissä pysyen, tai kuskin paikalla – tai tipahtaa kyydistä. On kestämätöntä, ja surullista, jos kaikki eivät pysy kyydissä.

Sanotaan, että ”mikä ei kasva, se mätänee”. Tämä sopii mielestäni niin ihmisiin, kun yrityksiinkin. Jos yritys ei pyri kasvuun hakemalla jatkuvasti uusia asiakkuuksia, uusia markkinoita ja kehittämällä uusia palveluita, se kutistuu, kun nykyasiakkaiden tarpeet muuttuvat. Jos ihminen ei jatkuvasti kehitä itseään, hän taantuu.

Nuorena hankittu koulutus ei välttämättä riitä koko työuran ajaksi, ja elinikäinen oppiminen onkin saanut aivan uuden merkityksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muodollinen koulutus ei toki suinkaan ole ainoa tai edes paras kehittymisen tapa. Arkisessa työssään moni voi jatkuvasti tulla paremmaksi, kun aktiivisesti seuraa oman alansa kehitystä ja haluaa parantaa jatkuvasti omaa suoritustaan ja sitä kautta yrityksen suoritusta.

Kysymys onkin siitä, että haluaa ja osaa jatkuvasti nostaa rimaa. Helpommin sanottu kuin tehty.  Rutiinien ja tutun tekemisen ansaan on helppo jäädä. Ihminen on  – energiansäästösyistä – luotukin tekemään asioita autopilotilla.

Sanotaan kuitenkin, että ihminen kehittyy vain epämukavuusalueella. Alueella, jossa kaikki ei olekaan tuttua, helppoa ja vaaratonta. Itsensä haastaminen ja vähän liian suuriin saappaisiin hyppääminen vaatii uskoa itseensä. Jollekin se voi olla esimiestehtävän vastaanottaminen, jollekin esiintyminen, jollekin oman yrityksen perustaminen, jollekin tekniset asiat ja niin edelleen.

Esimiehiä usein ohjeistetaan antamaan ihmiselle valtaa ja vastuuta, koska useimmat meistä kasvavat vastuun mukana. Jos sinulla ei ole esimiestä, joka antaa sinulle vastuuta ja valtaa, ota sitä itse. Halua kasvaa ja saavuttaa jotain suurta!

Warren Buffet opasti Twitterissä helmikuun 2018 alussa: ”Eat well. Read books. Study yourself. Expand your mind. Do better and get better. You are your greatest investment.”

Ennen Buffettia, sen tiesi jo Sokrates: “Smart people learn from everything and everyone. Average people from their experiences. Stupid people already have all the answers.”

Mihin joukkoon sinä kuulut? Miten olisi aloittaa heti tänään, vaikka verkkokurssi Singularity-yliopistossa tai vaikka hyvä kirja!

Pysykäämme kaikki kyydissä!